Tissit ja pylly, eli onko ulkonäöllä merkitystä?

Niin. Onko ulkonäöllä väliä? Vetääkö perse kuin perse puoleensa, vai pitääkö pakaroiden olla mallia bätäng? Riittävätkö rintalihakset, vai vaatiiko ihastuminen jotain muutakin, kuten esimerkiksi hampaiden olemassa olon? Pienet vai suuret tissit? Onko lihavuus turn on ja voiko muhkea muori tai pullea pappa elää terveellisesti?

Toisin sanoen, seuraa suuri ulkonäköblogautus. Yleisön pyynnöstä tästä eteenpäin myös tieteellistä lähdettä, jos sellaista sattuu löytymään.

Mutta siis.

Ei varmasti tarvitse edes valehdella, jos sanon ulkonäköön liittyvien keskustelujen olevan maailmalla päivittäisiä. Jatkuvasti saa lukea sieltä ja täältä, mikä miestä viehättää, naisen pukkaa kiimaan tai jonkun muun sukupuolen sanomaan schwing. Lisäksi juuri kukaan ei voine välttyä kuulemasta kommentteja siitä onko ylipaino terveellistä tahi voiko ylipainoinen edes näyttää hyvältä (ilmainen vinkki: voi).

Ja ehkä se kaikista tärkein kysymys: onko ulkonäöllä merkitystä.

Totta helvetissä sillä on. Ulkonäkö merkitsee todella paljon meidän jokaisen päivittäisessä elämässä. Yhdelle se on motivaattori lähteä liikkumaan, ja toiselle syy lähestyä ihmisiä. Ulkonäkö on aina ollut merkittävä osa sekä ihmisen vuorovaikutuksessa että kiintymykseen ja luottamukseen liittyvissä asioissa.

Ulkonäkö on niin merkittävä asia, että se liittyy jopa useisiin kognitiivisiin vinoumiin. Otetaan esimerkiksi haloefekti, jossa ihmiseen, joka näyttää omasta mielestä hyvältä, liitetään muitakin positiivisia piirteitä. Tämän vastakohta on stigma-ilmiö, jossa taas jokin omaa silmää vähemmän miellyttävä ihminen saa automaattisesti päälleen negatiivisia oletuksia.

ilmiöistä ensimmäinen on usein vastuussa siitä, että esimerkiksi istuvan puvun päälle tuikannut, itsestään huolta pitävän näköinen ihminen luo ympärilleen uskottavuutta, kun taas se mahdollisesti ylipainoinen kunto-ohjaaja leimataan jo valmiiksi sairaaksi. Osittain juuri haloefektin takia huijarit pärjäävät, mutta stigma-ilmiön takia itsestään huolta pitämätön masentunut ihminen leimataan jopa luuseriksi.

Aivomme huijaavat meitä koko ajan, joten havainnointimme on usein vain sen varassa, mitä olemme kokeneet, oppineet ja uskoneet. Valitettavasti moni meistä on kasvanut tietynlaisten stereotypioiden loisteessa. Tämä on johtanut siihen, olemme luoneet itsellemme illuusion siitä mikä on mielestämme kaunista ja mikä ei. Kaikki asiat aina vauvaiän kokemuksista nuoruusiän turvalliseen kiintymyssuhteeseen ja vaikkapa lukioiän kapinaan, ja vanhempien sekä heidän vanhempiensa kasvatukseen, vaikuttavat siihen, miten mallinnamme ulkoista maailmaa.

Toisin sanoen, jos äitisi on ollut vanhan ajan kotiäiti ja isäsi ns. old school -miesten mies, niin olet kasvanut tällaiseen ajatusmalliin. Jos kotonasi on ihannoitu kuntosaleja, silmääsi miellyttää rasvaton pakara. Jos taas olette kaikki olleet ylipainoisia, voi himojesi kohde olla navasta nautittu sämpylä. Asiaa kokonaisuutena hankaloittaa vielä se, että media, yhteiskunta ja karvaisia käsiään yhteen hierova kaupan setätäti kuvittelee tietävänsä mistä kukin tykkää, tuupaten yhtä ja samanlaista muottia kaikkien eteen.

Onko kiva? Jonkun mielestä on ja jonkun mielestä ei. Jos fitness-pylly ahdistaa, ei sitä omaa emotionaalista tuskaa tarvitse silti kaikille tuputtaa.

Tähän on onneksi väkerretty muutosta ja vuosia, eikä esimerkiksi mallien tarvitse olla enää kokaiinilla laihduttavia riukuja, tai urheilijoiden pelkkää lihasta. Kehopositiivisuus – joka ei muuten liity laihduttamiseen ja josta en jaksa enää vääntää sadatta kertaa koska joku sen tajuaa kuitenkin tahallaan väärin – ja muut stereotypioita vastustavat vastarintaliikkeet ovat saaneet paljon aikaan – niin hyvässä kuin pahassa.

Maailma muuttuu, joskin hitaasti. Mennään silti varsinaiseen asiaan, ennen kuin joku nukahtaa.

Mikä meitä oikeasti viehättää?

Useat tutkimukset, lippulaput, paperit ja tieteelliset sipellykset vahvistavat, että lihakset miellyttävät niin miehiä kuin naisia. Lihaksikkuus liitetään terveyteen, vilkkaampaan seksielämään ja terveyteen, mikä itsessään on yksi oleellinen seikka parin valinnassa.

Eräässä tutkimuksessa taas miehet ja naiset saivat eräänlaisen ”pistebudjetin”, josta saivat jakaa pisteitä kasvonpiirteiden ja kehon ominaisuuksien mukaan. Kävi ilmi, että jos miehillä oli vain vähän pisteitä jaettavana, he tunkivat ne lyhyttä suhdetta hakiessa kropalle, mutta muuten naama merkitsi enemmän. Naiset taas arvostivat kasvoja enemmän, olipa kyseessä sitten pitkäaikaiseen suhteeseen hakeutuminen tai lyhyt tuikkasu.

Toisin sanoen, pikapanoja varten zoomataan ensin kroppa ja sitten vasta kasvot. Parisuhteeseen taas tarvitaan muutakin kuin optimaalinen lantionkaari – millä on itse asiassa merkitystä varsinkin miesten keskuudessa, sillä ainakin kyselytutkimusten perusteella miehet todellakin pitävät kurvikkaista naisista, mutta ei välttämättä jos perse on liian suuri.

Jostain syystä tuli mieleen valas. Kamelinvarvas on kaikille tuttu, mutta tiedättekö mikä on valaanpyrstö? Se on Y-kirjaimen muotoinen tankojen tai stringien vyötärönauha. Sekin on jonkun mielestä sellainen ulkonäöllinen asia, jolle on syytä sykähdellä. Noin, nyt olette oppineet taas jotain uutta.

Naiset arvostavat miehessä itsevarmuutta ja määrätietoisuutta. Vaikka esittäisit miten juustoisen iskurepliikin naiselle, niin kun teet sen karismaattisesti, itsevarmasti ja hyvällä ryhdillä – kaikki ominaisuuksia jotka näkyvät ulospäin – on sillä suurempi todennäköisyys mennä läpi. Ja koska haloefekti, istuvat vaatteet ja freesi ulkomuoto auttavat asiaa.

Parta on taas asia joka jakaa usein naiset kahtia. Tiedepipetoijien mukaan voitaneen yleistää, että naiset pitävät sängestä jos haetaan jotain nopeampaa vipatusta, mutta (huollettu) kokoparta on taas enemmän parisuhteeseen kuuluva asia, koska se viestittää terveyttä ja elinvoimaa. Tai jotain.

Onkos täällä kilttejä partoja?

Totta kai tähän voidaan tuoda vielä about sata muuttujaa, kuten mahdollinen humalatila, naisten kuukautiskierto, kaverien läsnäolo, mielentila, päivän tapahtumat, parisuhteen tila ja niin edelleen. Jos haluamme – ja itse asiassa mehän haluamme – viedä asia vielä pidemmälle, niin voidaan ottaa mukaan sekä liskoaivot, joiden ansiosta teemme tiedostamattomia päätöksiä ja usein typeryyksiä että limbinen järjestelmä, joka osallistuu mm. autonomisten toimintojen, motivaation ja tunteiden säätelyyn.

Molemmat aivojen alueet ovat osittain vastuussa siitä, mitä koemme viehättävänä ja mistä pidämme. Osa mielihaluistamme syntyy kokemusten ja muistojen perusteella, mutta osa kumpuaa ihan varmasti geeneihin koodatusta datasta, joita liskoaivot osittain ohjaavat. Joskus luolassa valittiin jälkeläisten äidiksi luultavasti se, joka näytti hedelmälliseltä ja vaikutti terveeltä. Lasten isäksi taas valikoitui paras nuijan käyttä… siis vahvin setä. Evoluutio on pitänyt huolen siitä, että meidän DNA pitää sisällään asioita joita toisessa ihmisessä himoitsemme.

En ala tässä erottelemaan homoseksuaaleja heteroseksuaaleista tai naisia ja miehiä muista sukupuolista sen tarkemmin, sillä ne asiat eivät ole tässä artikkelissa merkityksellisiä. Ihmistä viehättävät tietyt asiat ihan edellä mainituista seikoista huolimatta. Otan ne kuitenkin esille, koska tässä kokonaisuudessa on kaksi muuttujaa, joita on tässä kohtaa tärkeää tarkastella.

Nimittäin. Eli mutta. Ja nyt tarkkana.

About kaikki tiede mitä aiheesta on tehty, on tehty kyselytutkimuksin. Jos nyt ei oteta kantaa otoskokoihin, niin kyselyt on tehty joko siten, että naiset ovat arvostelleet miehiä tai toisinpäin. Lisäksi vaikka kyselyssä olisikin ollut useampi normista poikkeava, vähemmän silmää miellyttävä valinta, emme voi tietää miten tutkimusten otanta on muodostettu. Onko joukko ollut tarpeeksi heterogeeninen, että tutkimuksia voidaan oikeasti edes yleistää yhtään mihinkään?

Totta kai jos kysytään pelimiehiltä, niin he osaavat ihan varmasti kertoa mikä ketäkin viehättää. Tai pelinaisilta. Tai pelinappuloilta. Ongelma onkin, että he kertovat vain sen minkä he kuvittelevat tai minkä ovat esim. kasvatuksen seurauksena oppineet miellyttävän miestä tai naista. Kerron kohta miksi peli-etuliitteen omaavat onnistuvat usein, mutta ensin toinen tärkeä asia.

Tietoisuus. Jos verrataan ihmistä muihin eläimiin, niin meidät erottaa niistä tietoisuus. Eläinten keskuudessa ulkonäkö on pariutumisessa suoraviivaisempaa ja usein lajin jatkumisen kannalta elinehto. Ihminen poikkeaa tässä siinä, että kiitos aivojen otsalohkon, me voimme valita mikä meitä miellyttää. Meidän ei ole pakko survoa itseämme stereotypioihin ja uskoa rintaliivimallin olevan ainoa oikeasti viehättävä olento, vaan voimme tehdä sen päätöksen itse, ilman että yhteiskunta ja ympäristö ohjaavat meitä.

Valitettavasti monelle tämä on hyvin hankalaa, koska ryhmäpaine, suvaitsemattomuus, kulttuuri ja uskonnot ohjaavat meitä niin voimakkaasti ja ”väärästä valinnasta” on usein rangaistuksena syrjäytyminen – ja se on monelle pahin mahdollinen asia. Jäädä pois joukosta. Siksi moni homoseksuaalikin on joutunut kieltämään itsensä ja siksi Internet on pullollaan vertaistukifoorumeita, joissa valtavirtavaniljaseksistä poikkeavat jakavat fantasioitaan.

Tiede ei ota siis välttämättä huomioon oppimiamme asioita, kulttuureja ja muita sellaisia seikkoja, jotka vaikuttavat ulkonäöllisiin mieltymyksiimme. En sano että tiede on väärässä, vaan asioita ei ole yksinkertaisesti tutkittu niin paljoa, että voitaisiin vetää yhtään mitään yksiselitteisiä johtopäätöksiä. On itsestään selvää, että ulkonäkömaailmassa samanlainen vetää puoleensa samanlaista; jos olet rokkimimmi, niin pidät rokkimiehistä ja niin edelleen. Mutta koska aivomme ovat kuin savolainen ukko, niin voithan tuota olla pitämättäkin.

Nimeni on varma. Itsevarma.

Mutta. Miksi ne peli-ihmiset onnistuvat usein paremmalla prosentilla? Pääasiassa kahdesta syystä; he ovat itsevarmoja ja he osaavat miellyttää. Vetovoiman ja viehättävyyden (ja näidenhän ei tarvitse läheskään aina olla seksuaalista) ei tarvitse välttämättä liittyä ollenkaan ulkonäköön, vaan kokonaisuus perustuu statukseen, terveyteen, tunteisiin ja logiikkaan. Linkistä voitte ihmetellä lisää teoriaa, jonka perusteella ilman statusta tai terveyttä ei voi olla vetovoimaa.

Terveys nyt on melko itsensä selittävä elementti, mutta lyhyesti muista sen verran, että status on nimenomaan itsevarmuutta, taitoja, rahaa tai muuta selvästi jotain tasoa osoittava tekijä. Tunteet taas liittyvät tässä yhteydessä luottamukseen, turvallisuuteen, älykkyyteen ja ainutlaatuisuuteen. Logiikka on taas tavallaan juurikin se tietoisuus, mikä antaa meidän tehdä sen valinnan; mistä pidämme ja mitä haemme. Se on sitten meistä itsestämme kiinni uskallammeko olla itsellemme rehellisiä ja tykätä juuri siitä mistä aidosti haluamme.

Huh. Tulee kyllä kilometrin pituinen postaus, mutta antaa tulla. Ennen kuin mennään siihen ylipainoon ja terveyteen, niin heitetään vielä yksi tutkimustulos kehiin. Sen perusteella silmien mikroliikkeet paljastavat millä mielellä haemme partneria. Nimittäin, jos näemme toisen ihmisen mahdollisena romanssin kohteena, silmämme hakeutuvat useammin kasvojen ja rintakehän alueelle. Jos taas näemme toisen vain ystävänä, silmät ohjautuvat automaattisesti enemmän jalkojen alueelle.

Miesten kohdalla kokonaisuudessa oli poikkeamaa, sillä heidän silmänsä livahtelivat paljon useammin rintojen ja lantion/takapuolen alueelle näkivätpä he toisen romanttisessa mielessä tai eivät. Ja en voi empiirisen kokemuksen perusteella suoraan sanottuna kieltääkään, etteivätkö ne olisi mielenkiintoisia alueita.

Voiko ylipainoinen olla terve (roolimalli)?

Tässä kohtaa kuulen jo, miten jollain nirskahtaa hammas yhteen. Taasko tätä. Terveysalan ammattilaisena on pakko heti alkuun linkata parit paperit, joiden perusteella lihavuus on fysiologisesti terveysriski. Jos ei juuri nyt, niin vuosikymmenten saatossa se aiheuttaa elimistössä metabolisia ongelmia. Viimeisin papru mihin olen törmännyt kertoo, että ylipainoisilta teineiltä on löytynyt MRI-kuvaksissa aivovaurioita, joiden syntyminen on yhdistetty lihavuuteen muun muassa leptiinin ja tulehduksen kautta.

Koska en halua tässä yhteydessä aloittaa aiheesta sotaa, niin kerron vain olevani tällä hetkellä samaa mieltä tiedemaailman kanssa, mitä tulee lihavuuden vaikutuksesta fysiologiseen terveyteen. Jätän tutkimusten tarkemman pureskelun ja johtopäätökset teille. Huomautan kuitenkin, että ylipaino ei ole sama asia kuin lihavuus ja todennäköisesti (oma päätelmäni) metaboliset ja muut terveysongelmat syntyvät ainakin osittain nimenomaan tulehduksista ja muista lihavuuden sivutuotteina aiheuttamista asioista.

Itse lihavuus ei välttämättä ole kovin suuri terveysriski jos kaikki muut asiat ovat kondiksessa, mutta harvoinhan ne ovat. Tervettä lihavuutta ei voi siis tässä mielessä olla olemassa. Terveys on kuitenkin tila, jonka ihminen määrittelee aina itse. Mikä usein unohtuu tämän asian yhteydessä on psyykkinen terveys. Jos se on täysin ruvella, niin voi jopa kysyä onko mieltä edes tuijottaa fyysisen terveyden elementtejä? Lihavuudesta aiheutuva stigma johtaa usein psyykkisiin häiriöihin, mitkä heijastuvat aina lopulta myös fysiologisina oireina.

Jos sanotaan ettei tervettä lihavuutta voi olla olemassa, niin tässä kohtaa on myös kysyttävä kenen mielestä? Jos lihava ihminen kokee itsensä terveeksi, mutta on muiden mielestä epäterve, niin vika on silloin yhteiskunnassa ja normeissa joiden olemme antaneet ajan saatossa syntyä. Kehopositiivisuus on elintärkeä aate, joka tekee lihavista seksikkäitä. Kuten muistatte, viehättävyys syntyy usein muista kuin ulkonäöllisistä asioista, ja kun ihminen saa kantaa itsensä juuri sellaisena kuin hän haluaa, hänestä tulee itsevarmempi.

Ei ylipaino tarkoita sitä etteikö ihminen välttämättä huolehtisi itsestään muuten; pukeutuminen, hygienia ja kaikki muu asiat ovat ihan samalla viivalla muiden kanssa. Siis ne asiat joista viehättävyys osittain syntyy. Toki tuolla törmää aina välillä myös vähän väärällä tavalla lihavia rakastaviin ihmisiin, jotka tavallaan lisäävät sitä stigmaa luodessaan fetissejä ylipainoisten ympärille, sillä heitä pitäisi kohdella seksuaalisesti täysin samalla tavalla kuin ns. normaalipainoisia.

Edelleen, meillä jokaisella on mahdollisuus valita mitä pidämme viehättävänä ja miltä näytämme. Tämä on täysin valintojen maailma, mutta kannattaa muistaa, että maailma ei ole joka paikassa valmis kaikkeen ja kaikenlaiseen muutoksiin. Siksi ylipainoisia personal trainereita arvostellaan ja siksi ylipainoista lääkäriä ei pidetä välttämättä luotettavana; status murenee ja terveellisyys ei välity. Ongelma on siinä, ettei se ylipaino välttämättä korreloi näiden asioiden kanssa, mutta koska olemme edelleen kasvaneet siellä stereotypioiden loisteessa, niin näin valtaosa ajattelee.

Ja silloin viehättävyys karisee ja loput te osaattekin jo laskea yhteen. Ja muuten tässä yhteydessä mainittakoon, että kurvikas ei ole synonyymi lihavalle, sillä yleensä ottaen kurvikkuus yhdistetään terveyteen, kun taas lihavuutta ei.

Lihavuus ei siis vaikuta tieteen valossa fysiologisesti terveelliseltä, mutta lihava voi olla silti terve roolimalli, kun käsittelemme terveyttä kokonaisuutena myös esimerkiksi mielenterveyden ja kehopositiivisuuden kautta. Tämä on hieman ristiriitaista, mutta niin se on toisaalta oltavakin, sillä harvoin yhteiskuntaa muuttavat asiat ovat lineaarisia olleet. Se on kuitenkin fakta, että lihavuus aiheuttaa tällä hetkellä yhteiskunnalle satojen miljardien kulut. Tämä ei kuulu tämän blogin aihesisältöön, mutta mainitsen sen lisätäkseni ymmärrystä siitä miksi lihavuutta ja sen vaikutusta terveyteen kritisoidaan.

Asia mistä olen tällä hetkellä melko huolissani, on kehopositiivisuuden käyttäminen väärin lihavuuden normalisoimiseen. Me emme halua yhteiskuntaa, jossa lihavuudesta tulee standardi, koska se johtaa nopeasti aina uuteen askeleeseen, jossa noustaan normirappusilla nopeasti aina vain ylöspäin.

Haluan, että lihavat saavat kulkea rauhassa kadulla, tuntea olonsa seksikkääksi ja itsevarmaksi. Haluan, että kuka tahansa voi mennä painoon katsomatta uimarannalle, käyttää seksikkäitä hepeneitä ja tehdä vaikka pornoa ilman leimaa, jos niin haluaa. Haluan, että muut lopettavat ylipainon kritisoimisen muista kuin terveyspoliittisista syistä ja antavat ihmisen olla juuri sitä mitä he haluavat.

Lihavat ovat täysin normaaleja ihmisiä, mutta lihavuutta normalisoiva yhteiskunta ei tule olemaan terveyspoliittisesti kestävä. Korostan vielä, että ylipaino ei ole sama asia kuin lihavuus.

Mitä tästä siis opimme?

Jokaisella on omat ulkonäkömieltymyksensä. Lihavuus on yhtä kaunista kuin laihuus, jos ihminen vain osaa laajentaa ajatusmaailmansa ulos kuplastaan ja uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä.

Tieteellä on oma näkemyksensä, mutta fakta on, että ulkonäkö merkitsee. Tissien koko ja perseen muoto ovat miellyttävyysmittarilla aina tapauskohtaisia ja monesta muuttujasta kiinni, mutta lopulta se on kuitenkin yhteiskunta ja ryhmät jotka muodostavat omat näennäiset kauneusihanteensa.

Moni menee salille hommaamaan pakarat ja vatsalihakset, kuvitellen niillä saavan pesää taikka kikkeliä. Oikeastihan niillä luodaan statusta ja terveyttä, mutta jos illuusio jostain muusta pitää ihmisen tyytyväisenä ja auttaa pakertamaan kohti terveempää elämää, niin antaa mennä.

Piste.


P.S. Blogi oli tauolla vähän puolivahingossa kiireiden ja töiden takia. So what, nyt taas jatkuu.

Porno, eli tapettijatsia ja peppupanoja

Jynkky. Hydrauliikka. Luontofilmi. Temptation Island. Pornoa voidaan kutsua monella nimellä, mutta sen tarkoitus on aina ollut sama; kiihottaa joko sen kuluttajaa tai käyttäjää. Maailman ensimmäinen eroottinen filmi tehtiin jo 1890-luvun lopulla. Vaikka ajanmukaisesti oltiin melko rohkeita, niin kyseisen teoksen sisältö on nykymittapuulla häveliäämpi kuin Amanda Harkimon aamupala.

Kautta aikain on toki nähty ja kuultu vaikka minkälaista pornografista viritystä. Varsinkin ranskalaiset ovat kunnostautuneet erotiikan saralla siten, että kunhan elokuvan alkuun vain tökkää etuliitteen taide, niin leffa voikin sisältää melkein mitä tahansa perunasäkkiorgioista siemenvellin silmään ampumiseen.

Koska ihminen on lähtökohtaisesti seksuaalinen olento, niin pornoa on ollut jossain muodossa olemassa aina. Kun kivikauden kotiäidillä ei ollutkaan antaa yhtään oravannahkaa pizzakuskille maksuksi mammuttipaleopizzasta, niin varmasti yritettiin tarjota oravan sijasta majavakrediittiä. Tai kun keittiön yleiskone, kivinuija numero kolme® meni rikki, niin paikalle rummutettu kivinuijakorjaaja Bubba-Urgh heitti saman tien vaatteet pois, kun kuvitteellisesta kivikausiradiosta alkoi soida kuvitteellista kivikausipornofunkkia. 

Boumtsika-vou-vou, onkos sulla tippukivi taskussa vai oletko vain iloinen ettei sapelihammastiikeri syönyt sua vielä? 

Whupaah. Dish.

Porno esitetään usein negatiivisena ilmiönä, mutta sehän ei missään nimessä ole automaattisesti sellainen. Porkkelista on kehitetty niin monta ja mielikuvituksellista alalajia, että vaikka fantasiasi olisi katsoa, kun sukkahousupäinen ja Spiderman-lisenssiasuinen Quasimodo kakkii amputoidun sammakon päälle, niin jostain pimeän netin kätköistä sellainenkin pätkä takuulla löytyy.

Ennen kuin mennään lihanpiilotuselokuvien hyviin ja huonoihin puoliin, niin otetaan aiheeseen liittyen ihan selvennyksen vuoksi nopea tsekkaus mitä eroa on fetissillä, fantasialla ja haluilla. Seuraava kela on siis oma jaotteluni ja saat olla vapaasti eri mieltä.

Fetisismi tarkoittaa seksuaalisen kiinnostuksen kohdistumista johonkin yksittäiseen ja spesifiin asiaan, kuten esineeseen, vaatteeseen tai tiettyyn ihmisen ruumiinosaan tai ominaisuuteen. Joku saattaa pitää erityisesti nahkahousuista ja esimerkiksi sapioseksuaalit viehättyvät älykkyydestä. Fetissi voi olla seksuaalinen häiriö, jos sen toteuttaminen hankaloittaa elämää (jos on vaikka pakko runkata linja-autossa stop-napille), mutta monelle se on vain keino toteuttaa itseään, lisäten samalla seksuaalista nautintoaan.

Fantasia on ilmentymä, jossa luodaan mielikuvituksen avulla seksuaalista mielihyvää tuottava kuvitteellinen maailma. Usein fantasiaa ei ole edes tarkoitus toteuttaa – eikä se ole aina edes mahdollista, jos haluat vaikkapa bylsiä minotaurin kanssa. Fantasia on usein myös jotain muuta kuin mitä oikeassa elämässä seksuaalisesti haluaa, joten se voikin olla eräänlainen mielikuvituksellinen pakotie. Esimerkiksi raiskausfantasiat eivät ole merkki epänormaaliudesta, vaan ne ovat sanansa mukaisesti fantasioita.

Seksuaalinen halu tai haluttomuus sen sijaan on yksilöllinen ja tilannekohtainen kyky haluta seksiä. Se syntyy muun muassa kokemuksista, ympäristöstä, itsevarmuudesta, stressittömyydestä, kumppanin läsnäolosta ja monesta muusta aivojen välittäjäaineisiin vaikuttavasta tekijästä. Ihmisellä ei ole samanlaista pakkoa toteuttaa seksuaalisuutta kuin esimerkiksi syödä nälkäänsä, mutta toisin kuin fantasiaa ja fetissejä, haluja voi olla vaikea tukahduttaa tai väkisin herättää – tai ainakaan ihminen ei ole näin tehdessään onnellinen.

Pornon kaksi puolta

Takaisin lihan litinään. Mitkä ovat siis pornon hyvät puolet?

  • Pornon avulla on mahdollisuus kasvattaa omaa seksuaalisuuttaan tutkimalla mitä kaikkea maailmasta löytää. Ei ihminen ole syntymästään saakka seksuaalisesti valmis, vaan siihen kasvetaan kokemusten kautta.
  • Porno vähentää seksuaalirikollisuutta, koska se antaa monelle seksuaalisesta häiriöstä kärsivälle mahdollisuuden toteuttaa itseään ilman, että tarvitsee rikkoa lakia.
  • Porno rohkaisee tyydyttämään itseään ja masturbointi on pop.
  • Pornoa on saatavilla kaikkialta, eikä enää tarvitse salaväijyä sitä kaverin isän pannuhuoneeseen mukamas hyvin piilotettua Jallua. Tämä ei ole vain hyvä asia.
  • Jos uskaltautuu katsomaan muutakin pornoa kuin feikattua muovikipposeksiä, niin saattaapi huomata, että siellähän on kaiken kokoisia ja näköisiä ihmisiä. Tämä voi auttaa oman kehonkuvan hyväksymisessä, koska itsestään ulkonäöllisesti epävarma ihminen voi näin todeta, että omanlainen kroppakin voi olla haluttu.

Koska haluamme olla tasapuolisia ja välttää vahvistusvinouman, niin totta kai listaamme myös pornon huonot puolet. Niitäkin nimittäin löytyy – ja ainakin tässä yhteydessä enemmän kuin hyviä.

  • Porno voi aiheuttaa riippuvuutta. Toki tämä ei ole pelkästään pornon ongelma, mutta pornoriippuvuus on ihan oikea ongelma, joka voi hankaloittaa elämää ja vahingoittaa parisuhdetta.
  • Pornon sanotaan esineellistävän naisia. Ehkä, mutta sanotaan saman tien, että se esineellistä myös miehiä, koska pornohan esittää usein aktin osapuolet kyltymättöminä työkaluina, jotka ovat heti valmiita kaikkeen. Tähän on tietysti ratkaisuna se, että katsotaan vain amatööripornoa, jossa homma menee välillä nauruksi, välillä lipsuu ohi, joskus makkarat hyllyvät, pimppipieru katkaisee aktin ja hikipisara tippuu silimään. Ihan kuten oikeassakin seksissä.
  • Porno antaa helposti vääränlaisen kuvan seksistä – varsinkin nuorille, jotka ottavat siitä mallia ja kuvittelevat seksin olevan sellaista, että mies jaksaa painaa tunnin samalla munalla ja nainen tykkää kun jatkuvasti läimitään perseelle ja välillä tungetaan 20-senttinen meisseli juurta myöten ylläripyllärinä kurkkuun. Ei näin. Tällainen porno on todella kaukana todellisuudesta.
  • Pornoa voidaan käyttää kiristämiseen tai kostamiseen. Netti on täynnä kostopornoa, eli kotona luvalla tai luvatta puolisosta kuvattua materiaalia, jolla pyritään vahingoittamaan toista. Älä koskaan anna kenenkään kuvata itseäsi mihinkään seksuaalisessa tarkoituksessa, jos et voi olla varma että tallenteet eivät pysy piilossa.
  • Porno on usein tunteetonta jyystöä, jossa kaksi tai useampi ihmistä vain painaa menemään murahdellen, karjahdellen ja teennäistä ulinaa ja tuhmaa puhetta toistellen. Tämä on ehkä yksi syy miksi naiset katsovat vähemmän peruspornoa?
  • Porno vaikeuttaa seksuaalista suorittamista normaaleissa olosuhteissa. Mitä enemmän pornoa katselee ja hinkkaa itseään autuuteen, sitä hankalampi voi olla saada nallia palamaan fyysisen aktin aikana. Stimuluksen tarve kasvaa ja jossain kohtaa seksi ei enää onnistukaan ilman, että taustavideolla saksalainen panokone jyrää mahtimeisselillä juuri ja juuri täysi-ikäistä koulutyttöä takaluukkuun.
  • Porno voi olla laitonta, ahdistavaa tai häiritsevää. Netin syvimmistä koloista voi tulla vastaan jotain sellaista, jota kukaan ei halua nähdä.
  • Pornoa on kaikkialla. Viattomuuden aika on ohi ja pornahtavaa materiaalia tunkee ovista ja ikkunoista. Tästä syystä alaikäisten on hyvin helppo nähdä jotain sellaista, jota he eivät voi ymmärtää.
  • Porno ei ole tarkoitettu lapsille.

Kannattaa muistaa myös se, että pääsääntöisesti porno on erittäin suuri bisnes ja sen hävittäminen maailmasta vaikuttaisi varmasti jopa maailmantalouteen. Sekin on ihan varma, että osa pornosta tuotetaan hämärällä alueella ja jotkut pakotetaan sitä vastentahtoisesti tekemään. Koska ihmisellä on kuitenkin kropastaan itsemääräämisoikeus ja monet ihan oikeasti nauttivat ryhmäseksistä, kovasta naimisesta, itsensä esittelystä ja ihan siitä pornon tekemisestäkin, niin se on ammatti siinä missä automyyjä tai Muumimukikauppiaskin.

Porno ei ole pakollista ja ilmankin pärjää elämässä voittajana. Kenenkään ei ole pakko katsoa sellaista mistä ei pidä, joten aiheesta on turha tehdä hyvä-paha-asetelmaa. Jos sinulla on asian suhteen orvokkihatun lieri liian tiukalla, niin sille en mahda yhtään mitään.

Banaanimörkö.

Porno ja parisuhde

Porno parisuhteessa ei päädy automaattisesti huonoihin eikä hyviin puoliin, koska tämä on hyvin tilanne- ja suhderiippuvainen asia. Usein aihetta käsitellään mediassa siten, että toinen (yleensä mies) katsoo salaa pornoa ja toinen (yleensä nainen) yrittää tämän ehkä kieltää, mutta ainakin kokee, että jää toiseksi tai on riittämätön omalle puolisolleen. Tilanne on tällaisena toki pidemmän päälle kestämätön, mutta porno ei ole tässä se varsinainen ongelma.

Vaan parisuhteen molemmat osapuolet.

Jos parisuhteessa pitää kieltää tai tehdä salaa toiselta jotain, ollaan lähtökohtaisesti menossa väärään suuntaan. Aito rakkaus on ehdotonta, eikä sisällä sellaista elementtiä, jossa toinen pyritään omistamaan tai määrittelemään mitä voi tehdä tai olla tekemättä. Totta kai toinen voi olla riippuvainen pornosta, mutta salaa jonkin asian tekeminen kertoo lähinnä luottamuksen puutteesta.

Riittämättömyyden ja petetyksi joutumisen tunne johtuu taas siitä, että parisuhteesta ja toisen käytöksestä on ollut jokin oletus, joka ei ole toteutunut. Silloin ei ole puhuttu tarpeeksi ja parisuhteessa ei olla samalla tasolla. Se ei ole suoranaisesti pornon syytä, vaan ongelma on (pääsääntöisesti) parisuhteeseen kuuluvien ihmisten suhtautumisessa. 

Jos taas nainen vertaa itseään pornonäyttelijöihin ja kokee alemmuuden tunnetta, se kertoo enemmänkin itsetunnon häiriöstä. Tämä voi olla hyvinkin myös miehen vika, koska parisuhdetta pitää huoltaa ja kertoa puolisolle, että hän on haluttava. Pornon katseleminen ei ole automaattisesti pettämistä, ellei se ole henkisesti ainoa asia, josta toinen saa parisuhteessa tyydytyksen.

Kannattaa muistaa, että pornoa voi katsoa myös yhdessä ja se voikin olla hyvä lisä seksikokeiluihin. Voihan olla myös niin, että parisuhteessa toinen on seksuaalisesti halukkaampi ja toiselle riittää kerta siellä ja kerta täällä. Porno on hyvä korvike tyydyttämään toisen haluja, mutta vain jos molemmat tietävät missä mennään.

Mietitäänpä vaikka etäsuhdetta, tai tilannetta jossa toinen on työmatkalla. Eikö lie parempi, että toinen napittaa hotellihuoneessa minuutin haluamaansa fantasiakopulointia, suihkii ehkä hetken seksilelujensa kanssa ja saa näin purettua paineensa pois. Jos parisuhteessa tosiaan sattuu olemaan vielä epäsuhta halujen määrän suhteen, niin tämän salliminen on yksi helpoimmista keinoista pitää luottamusta yllä. Ja pornorunkku saattaa estää jopa potentiaalinen pettämisen – eipä lirahda ainakaan ensimmäisenä kiimalimat lahkeesta, jos sattuu ylimääräistä sykettä aiheuttava tilanne kohdalle.

En kannusta pettämään, mutta koska ihminen on ihminen, niin tarpeeksi kauan kuivilla ollessaan ja sopivan tilaisuuden tullen, jotain helposti tapahtuu. Tilanne voi eskaloitua nopeastikin, varsinkin jos parisuhteessa on tilanne, jossa koetaan toisen kontrolloivan toista. Vaikka porno voi tuhota parisuhteen, niin se voi myös pelastaa sen.

Sanoisinkin lopuksi naisille, että älkää verratko itseänne pornonäyttelijöihin, vaan kertokaa miehellenne rohkeasti miltä pornon katselu teistä tuntuu. Jos se vain suinkin on mahdollista, niin ehdottakaa, että voisitte katsoa sitä ehkä yhdessä, seksivau mielessä ja lopettakaa ehdottomasti kieltäminen ja kontrollointi. Miehille taas viestittäisin, että lopettakaa se salatumputtaminen silikoniblondille ja huomioikaa naistanne muutenkin kuin seksimielessä.

Yllä oleva neuvo on toki ns. normatiivisesti yleispätevä, eli oikeasti voidaan unohtaa perinteiset sukupuoliroolit ja puhua ihan vaan puolisoista. Yhtä kaikki, pornon katseluun pätevät samat säännöt kuin muuallekin parisuhteen kiemuroihin; tehkää yhdessä, keskustelkaa asiasta ja muistakaa, ettei toista voi koskaan omistaa.

Katsonko itse pornoa? Todellakin.


P.S. Katsokaa joskus jokin dokkari pornosta. Näette, että kun kameran edessä suorituspaineiset ihmiset jyystävät tuntitolkulla limakalvot verillä, miehet pidättelevät ammoniakkipieruja syötyään kuvaustauoilla kananmunia tehostaakseen mukamas siemennesteentuotantoaan ja naiset orkkufeikkaavat kurkkunsa käheäksi, niin ei se runkkumatskun tekeminen nyt mitään päiväunitoimintaa ole.

Norsun kärsä vai einesporkkana, eli onko koolla väliä?

Huomenta. 

Tämä blogi onkin hyvä täräyttää käyntiin ihmiskuntaa vuosituhansia piinanneella kysymyksellä; onko koolla väliä? Vastaus on lyhyesti: on ja ei. 

Hyvä. Nyt kun tämä tuli selväksi, voidaankin palata ensi viikolla asiaan. 

No ei, käydään nyt asiaa vähän tiukemmin asiaa läpi. Jos jollekin oli nyt tässä kikkeliprologissa vielä epäselvää, niin nyt puhumme toki peniksen, eli falloksen koosta. Jos sinua kiinnostaa vaikkapa onko kirahvin koolla väliä, niin kannattaa ehkä etsiytyä vielä vähän syvemmälle Internetiin. 

Nahkamyyrä on ollut kautta aikojen vallan väline. Se on ollut varmaan vähän tilannekohtaista, onko mulukku vienyt vai onko sitä viety, mutta yhtä kaikki moni asia pyörii sen ympärillä – varsinkin teini-ikäisillä poikalapsilla. He ovatkin varmasti eräs kärkipään ryhmä, joka pohtii hormonimyrskyissään, että onko se oma velhon sauva nyt ihan varmasti riittävä tyydyttämään tulevien kumppaneiden tarpeet. 

Mielivaltaisen 98% varmuudella on. Koolla on nimittäin yleisesti ottaen väliä lähinnä pornossa ja median mieliimme juottamissa epätodellisissa mielikuvissa. Yhteiskuntaluokat luovat omat raja-arvonsa sille mikä on hyvä, mikä on normaalia, mikä on luonnollista ja niin edelleen. Totuuden nimissä mainittakoon, että jäykistyvästä elimestä on toki olemassa matoversio, jota myös mikropenikseksi kutsutaan. Tällöin rakkauden tahtipuikon pituus mitataan kuitenkin erektiossa (ei löysänä) maksimissaan muutamissa senteissä, eikä sellaisen kantajia tule kovin usein vastaan. 

Kuten ei myöskään tule yli 20-senttisten ja balkan-pötkön paksuisten elinten omaaviakaan. Jos niin kuvittelet, niin kuvittelet väärin. Ihan varmasti jokaisella on se kaverin kaverin kaveri, jolla on kuulemma katuvalotolppa vasemmassa lahkeessa, mutta yleensä nämä huhut osoittautuvat lähinnä urbaaneiksi legendoiksi. Muistatte varmaan sen tarinan, jossa savolainen kertoi ulkomaalaiselle vieraalleen, että Kuopion keskustassa asuu mies, jonka mulukku on niin pitkä, että se osuu joka askeleella torin katukivetyksiin. Kun tätä ruvettiin luonnollisesti epäilemään kuulijan taholta, niin savolainenkin joutui lopulta myöntämään, että hyvä on, ei se mies ihan Kuopion keskustassa asu. 

Kuopion tori. Tuohon kivetyksen se liene kopsunut.

Anyway. 

Lähdetään nyt vaikka ihan ihmisen fysiologiasta liikkeelle. Keskimääräinen naisten emättimen syvyys on oppikirjojen (fysiologian kirjojen, ei Jallun mukaan) perustilassa noin 6-12 senttiä. Kun erektiivinen naisväreily, eli kiihottumistila on kropassa läsnä, voi tämä syvyys tuplaantua. Keskimääräinen halkaisija on saman alan kirjallisuuden mukaan 2-3,5 senttiä. 

Voitte siis kuvitella, että jos tuohon kahdentoista sentin onkaloon jurskauttaa Magliten kokoisen pötkylän, niin tyttönen tuumaa että minnuun koskoo. Ne harvat nykyajan John Holmesit, joiden penis on oikeasti sellainen jolla voi pimeässä tappaa keskivertoviikingin, ovatkin usein tuumanneet, että naiset eivät halua sitä sisäänsä, koska ”perse repeää”. Jos suomalaisen miehen lihatikun keskovertopituus on siellä jossain 13-15 sentin hujakoilla, niin sehän on kuulkaa perusvaginaan ihan just sopiva. 

Ja uppoaa myös paremmin perspyllyyn.

Ja kyllä, totta kai vastaan voi tulla vaikka minkälaista kaivoa, mutta johonkin se penis sopii ja johonkin ei. Johonkin se on liian iso ja johonkin taas liian pieni. Koolla on joskus väliä, mutta ei missään nimessä aina positiivisessa merkityksessä. Jos sinulla on iso pää, niin et sinä sitä ehdoin tahdoin tunge porraskaiteidenkaan väliin? Jos sinulla on vain kuusiokoloavain, mutta haluat avata ristipääruuvin, niin silloin työkalusi on yksinkertaisesti tilanteeseen nähden vääränlainen. Mene siis ja etsi itsellesi kuusiokoloruuvi. 

Ei lopeteta kuitenkaan vielä. Olen hyvin tietoinen, että kun poikaporukalla juovutaan saunassa klonkkua pelaten (peli, jossa yksi onneton tökkii saunan alla muita sormella perseeseen, älkääkä kysykö miksi tiedän tällaisen pelin olemassa olosta), niin siinä tulee jokaisen sivusilmällä verrattua kaverin poraa omaan. Ymmärrän sen, koska ihminen nyt tuppaa epävarmuudessaan olemaan ihan normaalisti itseään muihin vertaileva hölömö. Harvassa ovat ne omaan kroppaansa täysin varmasti suhtautuvat miehet, joita ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä naapuri omasta pippelistä tuumailee. 

Sanottakoon tässä nyt kuitenkin, että lepotilassa olevia tatteja ei voi yksinkertaisesti vertailla, sillä kokoerot tasoittuvat erektiossa. Seksikulttuurissa tunnetaan penikseen liittyvät termit grower ja shower. Ensimmäinen tarkoittaa heppiä, joka on lepotilassa pienehkö, mutta josta kiihottumistilassa kasvaa kunnon nuija. Jälkimmäinen taas tarkoittaa kelliä, joka on lepotilassa jo näyttävä letku, mutta ei erektiossa venähdä pituutta välttämättä juuri ollenkaan. Kolmisen senttiä pitkä grower voi hujahtaa kiiman hetkellä pituudeltaan monikertaiseksi, mutta vartin mittainen shower saattaa vain nousta pystyyn venymättä senttiäkään. Dui. 

Jos siis halutaan poikain illassa oikeasti pohtia kenellä on kylän pisin, niin se on lyötävä jokin seksuaalisesti stimuloiva leffa vaikka pyörimään ja alkaa sen jälkeen tutkia mihin kenelläkin venyy. No homo. Totta kai reiluhko shower aiheuttaa lepotilojen nappulaliigassa pelaavassa helposti kateuden värinöitä, mutta kannattaa muistaa, että tavallaan evoluution kannalta onkin parempi, että se kiku pysyy valtaosan ajasta piilossa siellä elimistön kätköissä. Sattuupahan vähemmän, jos metsässä vastaan tullut karhu potkii munille, tai salarakkaiden vääryyksistä rankaiseva seksituomari rätkii sähköruoskalla terskan päähän. 

”Missä klonkkuni lie?”

Koska olen nuorena kyllästetty ostoskanavalla, niin eihän tässä vielä tietenkään kaikki. Palatkaamme siis vaginoihin, koska vaginat nyt ovat jee. Koska geenit, niin me kaikki olemme eri näköisiä ja muotoisia. Näin ollen myös vaginat ovat eri näköisiä ja muotoisia. Voi siis hyvinkin olla, että yhdessä asennossa pieneksi koettu virveli onkin toisessa asennossa kuin käsi hanskassa. Jos rakkausaktin aikana tuntuu, että nyt ei hio riittävän perältä, niin vaihtakaa asentoa. Niitä kyllä riittää. 

Sormista ja muista elimistön lirpakkeista ei nyt tässä yhteydessä ehkä sen enempää, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että asiallisen seksihetken pääasia ei missään nimessä ole ns. muna pilluun aka sukupuolielinkopulaatio, vaan siihen kuuluu paljon muutakin niin ennen kuin jälkeen itse elimellisen tykittelyn. 

Hiplaa, koske, nuole ja sormeile. Mutta ennen kaikkea keskustele. Kysy ja kerro. Se on kaikista tärkeintä. Ja jos naurat muiden pimppujen tai penisten muodoille ja kokoluokituksille, niin voinet painua vaikka helevettiin.


P.S. Vaikka se kikkelisi olisi miten iso, niin älä koskaan ikinä milloinkaan lähetä sen kuvaa kenellekään. Please.