Tissit ja pylly, eli onko ulkonäöllä merkitystä?

Niin. Onko ulkonäöllä väliä? Vetääkö perse kuin perse puoleensa, vai pitääkö pakaroiden olla mallia bätäng? Riittävätkö rintalihakset, vai vaatiiko ihastuminen jotain muutakin, kuten esimerkiksi hampaiden olemassa olon? Pienet vai suuret tissit? Onko lihavuus turn on ja voiko muhkea muori tai pullea pappa elää terveellisesti?

Toisin sanoen, seuraa suuri ulkonäköblogautus. Yleisön pyynnöstä tästä eteenpäin myös tieteellistä lähdettä, jos sellaista sattuu löytymään.

Mutta siis.

Ei varmasti tarvitse edes valehdella, jos sanon ulkonäköön liittyvien keskustelujen olevan maailmalla päivittäisiä. Jatkuvasti saa lukea sieltä ja täältä, mikä miestä viehättää, naisen pukkaa kiimaan tai jonkun muun sukupuolen sanomaan schwing. Lisäksi juuri kukaan ei voine välttyä kuulemasta kommentteja siitä onko ylipaino terveellistä tahi voiko ylipainoinen edes näyttää hyvältä (ilmainen vinkki: voi).

Ja ehkä se kaikista tärkein kysymys: onko ulkonäöllä merkitystä.

Totta helvetissä sillä on. Ulkonäkö merkitsee todella paljon meidän jokaisen päivittäisessä elämässä. Yhdelle se on motivaattori lähteä liikkumaan, ja toiselle syy lähestyä ihmisiä. Ulkonäkö on aina ollut merkittävä osa sekä ihmisen vuorovaikutuksessa että kiintymykseen ja luottamukseen liittyvissä asioissa.

Ulkonäkö on niin merkittävä asia, että se liittyy jopa useisiin kognitiivisiin vinoumiin. Otetaan esimerkiksi haloefekti, jossa ihmiseen, joka näyttää omasta mielestä hyvältä, liitetään muitakin positiivisia piirteitä. Tämän vastakohta on stigma-ilmiö, jossa taas jokin omaa silmää vähemmän miellyttävä ihminen saa automaattisesti päälleen negatiivisia oletuksia.

ilmiöistä ensimmäinen on usein vastuussa siitä, että esimerkiksi istuvan puvun päälle tuikannut, itsestään huolta pitävän näköinen ihminen luo ympärilleen uskottavuutta, kun taas se mahdollisesti ylipainoinen kunto-ohjaaja leimataan jo valmiiksi sairaaksi. Osittain juuri haloefektin takia huijarit pärjäävät, mutta stigma-ilmiön takia itsestään huolta pitämätön masentunut ihminen leimataan jopa luuseriksi.

Aivomme huijaavat meitä koko ajan, joten havainnointimme on usein vain sen varassa, mitä olemme kokeneet, oppineet ja uskoneet. Valitettavasti moni meistä on kasvanut tietynlaisten stereotypioiden loisteessa. Tämä on johtanut siihen, olemme luoneet itsellemme illuusion siitä mikä on mielestämme kaunista ja mikä ei. Kaikki asiat aina vauvaiän kokemuksista nuoruusiän turvalliseen kiintymyssuhteeseen ja vaikkapa lukioiän kapinaan, ja vanhempien sekä heidän vanhempiensa kasvatukseen, vaikuttavat siihen, miten mallinnamme ulkoista maailmaa.

Toisin sanoen, jos äitisi on ollut vanhan ajan kotiäiti ja isäsi ns. old school -miesten mies, niin olet kasvanut tällaiseen ajatusmalliin. Jos kotonasi on ihannoitu kuntosaleja, silmääsi miellyttää rasvaton pakara. Jos taas olette kaikki olleet ylipainoisia, voi himojesi kohde olla navasta nautittu sämpylä. Asiaa kokonaisuutena hankaloittaa vielä se, että media, yhteiskunta ja karvaisia käsiään yhteen hierova kaupan setätäti kuvittelee tietävänsä mistä kukin tykkää, tuupaten yhtä ja samanlaista muottia kaikkien eteen.

Onko kiva? Jonkun mielestä on ja jonkun mielestä ei. Jos fitness-pylly ahdistaa, ei sitä omaa emotionaalista tuskaa tarvitse silti kaikille tuputtaa.

Tähän on onneksi väkerretty muutosta ja vuosia, eikä esimerkiksi mallien tarvitse olla enää kokaiinilla laihduttavia riukuja, tai urheilijoiden pelkkää lihasta. Kehopositiivisuus – joka ei muuten liity laihduttamiseen ja josta en jaksa enää vääntää sadatta kertaa koska joku sen tajuaa kuitenkin tahallaan väärin – ja muut stereotypioita vastustavat vastarintaliikkeet ovat saaneet paljon aikaan – niin hyvässä kuin pahassa.

Maailma muuttuu, joskin hitaasti. Mennään silti varsinaiseen asiaan, ennen kuin joku nukahtaa.

Mikä meitä oikeasti viehättää?

Useat tutkimukset, lippulaput, paperit ja tieteelliset sipellykset vahvistavat, että lihakset miellyttävät niin miehiä kuin naisia. Lihaksikkuus liitetään terveyteen, vilkkaampaan seksielämään ja terveyteen, mikä itsessään on yksi oleellinen seikka parin valinnassa.

Eräässä tutkimuksessa taas miehet ja naiset saivat eräänlaisen ”pistebudjetin”, josta saivat jakaa pisteitä kasvonpiirteiden ja kehon ominaisuuksien mukaan. Kävi ilmi, että jos miehillä oli vain vähän pisteitä jaettavana, he tunkivat ne lyhyttä suhdetta hakiessa kropalle, mutta muuten naama merkitsi enemmän. Naiset taas arvostivat kasvoja enemmän, olipa kyseessä sitten pitkäaikaiseen suhteeseen hakeutuminen tai lyhyt tuikkasu.

Toisin sanoen, pikapanoja varten zoomataan ensin kroppa ja sitten vasta kasvot. Parisuhteeseen taas tarvitaan muutakin kuin optimaalinen lantionkaari – millä on itse asiassa merkitystä varsinkin miesten keskuudessa, sillä ainakin kyselytutkimusten perusteella miehet todellakin pitävät kurvikkaista naisista, mutta ei välttämättä jos perse on liian suuri.

Jostain syystä tuli mieleen valas. Kamelinvarvas on kaikille tuttu, mutta tiedättekö mikä on valaanpyrstö? Se on Y-kirjaimen muotoinen tankojen tai stringien vyötärönauha. Sekin on jonkun mielestä sellainen ulkonäöllinen asia, jolle on syytä sykähdellä. Noin, nyt olette oppineet taas jotain uutta.

Naiset arvostavat miehessä itsevarmuutta ja määrätietoisuutta. Vaikka esittäisit miten juustoisen iskurepliikin naiselle, niin kun teet sen karismaattisesti, itsevarmasti ja hyvällä ryhdillä – kaikki ominaisuuksia jotka näkyvät ulospäin – on sillä suurempi todennäköisyys mennä läpi. Ja koska haloefekti, istuvat vaatteet ja freesi ulkomuoto auttavat asiaa.

Parta on taas asia joka jakaa usein naiset kahtia. Tiedepipetoijien mukaan voitaneen yleistää, että naiset pitävät sängestä jos haetaan jotain nopeampaa vipatusta, mutta (huollettu) kokoparta on taas enemmän parisuhteeseen kuuluva asia, koska se viestittää terveyttä ja elinvoimaa. Tai jotain.

Onkos täällä kilttejä partoja?

Totta kai tähän voidaan tuoda vielä about sata muuttujaa, kuten mahdollinen humalatila, naisten kuukautiskierto, kaverien läsnäolo, mielentila, päivän tapahtumat, parisuhteen tila ja niin edelleen. Jos haluamme – ja itse asiassa mehän haluamme – viedä asia vielä pidemmälle, niin voidaan ottaa mukaan sekä liskoaivot, joiden ansiosta teemme tiedostamattomia päätöksiä ja usein typeryyksiä että limbinen järjestelmä, joka osallistuu mm. autonomisten toimintojen, motivaation ja tunteiden säätelyyn.

Molemmat aivojen alueet ovat osittain vastuussa siitä, mitä koemme viehättävänä ja mistä pidämme. Osa mielihaluistamme syntyy kokemusten ja muistojen perusteella, mutta osa kumpuaa ihan varmasti geeneihin koodatusta datasta, joita liskoaivot osittain ohjaavat. Joskus luolassa valittiin jälkeläisten äidiksi luultavasti se, joka näytti hedelmälliseltä ja vaikutti terveeltä. Lasten isäksi taas valikoitui paras nuijan käyttä… siis vahvin setä. Evoluutio on pitänyt huolen siitä, että meidän DNA pitää sisällään asioita joita toisessa ihmisessä himoitsemme.

En ala tässä erottelemaan homoseksuaaleja heteroseksuaaleista tai naisia ja miehiä muista sukupuolista sen tarkemmin, sillä ne asiat eivät ole tässä artikkelissa merkityksellisiä. Ihmistä viehättävät tietyt asiat ihan edellä mainituista seikoista huolimatta. Otan ne kuitenkin esille, koska tässä kokonaisuudessa on kaksi muuttujaa, joita on tässä kohtaa tärkeää tarkastella.

Nimittäin. Eli mutta. Ja nyt tarkkana.

About kaikki tiede mitä aiheesta on tehty, on tehty kyselytutkimuksin. Jos nyt ei oteta kantaa otoskokoihin, niin kyselyt on tehty joko siten, että naiset ovat arvostelleet miehiä tai toisinpäin. Lisäksi vaikka kyselyssä olisikin ollut useampi normista poikkeava, vähemmän silmää miellyttävä valinta, emme voi tietää miten tutkimusten otanta on muodostettu. Onko joukko ollut tarpeeksi heterogeeninen, että tutkimuksia voidaan oikeasti edes yleistää yhtään mihinkään?

Totta kai jos kysytään pelimiehiltä, niin he osaavat ihan varmasti kertoa mikä ketäkin viehättää. Tai pelinaisilta. Tai pelinappuloilta. Ongelma onkin, että he kertovat vain sen minkä he kuvittelevat tai minkä ovat esim. kasvatuksen seurauksena oppineet miellyttävän miestä tai naista. Kerron kohta miksi peli-etuliitteen omaavat onnistuvat usein, mutta ensin toinen tärkeä asia.

Tietoisuus. Jos verrataan ihmistä muihin eläimiin, niin meidät erottaa niistä tietoisuus. Eläinten keskuudessa ulkonäkö on pariutumisessa suoraviivaisempaa ja usein lajin jatkumisen kannalta elinehto. Ihminen poikkeaa tässä siinä, että kiitos aivojen otsalohkon, me voimme valita mikä meitä miellyttää. Meidän ei ole pakko survoa itseämme stereotypioihin ja uskoa rintaliivimallin olevan ainoa oikeasti viehättävä olento, vaan voimme tehdä sen päätöksen itse, ilman että yhteiskunta ja ympäristö ohjaavat meitä.

Valitettavasti monelle tämä on hyvin hankalaa, koska ryhmäpaine, suvaitsemattomuus, kulttuuri ja uskonnot ohjaavat meitä niin voimakkaasti ja ”väärästä valinnasta” on usein rangaistuksena syrjäytyminen – ja se on monelle pahin mahdollinen asia. Jäädä pois joukosta. Siksi moni homoseksuaalikin on joutunut kieltämään itsensä ja siksi Internet on pullollaan vertaistukifoorumeita, joissa valtavirtavaniljaseksistä poikkeavat jakavat fantasioitaan.

Tiede ei ota siis välttämättä huomioon oppimiamme asioita, kulttuureja ja muita sellaisia seikkoja, jotka vaikuttavat ulkonäöllisiin mieltymyksiimme. En sano että tiede on väärässä, vaan asioita ei ole yksinkertaisesti tutkittu niin paljoa, että voitaisiin vetää yhtään mitään yksiselitteisiä johtopäätöksiä. On itsestään selvää, että ulkonäkömaailmassa samanlainen vetää puoleensa samanlaista; jos olet rokkimimmi, niin pidät rokkimiehistä ja niin edelleen. Mutta koska aivomme ovat kuin savolainen ukko, niin voithan tuota olla pitämättäkin.

Nimeni on varma. Itsevarma.

Mutta. Miksi ne peli-ihmiset onnistuvat usein paremmalla prosentilla? Pääasiassa kahdesta syystä; he ovat itsevarmoja ja he osaavat miellyttää. Vetovoiman ja viehättävyyden (ja näidenhän ei tarvitse läheskään aina olla seksuaalista) ei tarvitse välttämättä liittyä ollenkaan ulkonäköön, vaan kokonaisuus perustuu statukseen, terveyteen, tunteisiin ja logiikkaan. Linkistä voitte ihmetellä lisää teoriaa, jonka perusteella ilman statusta tai terveyttä ei voi olla vetovoimaa.

Terveys nyt on melko itsensä selittävä elementti, mutta lyhyesti muista sen verran, että status on nimenomaan itsevarmuutta, taitoja, rahaa tai muuta selvästi jotain tasoa osoittava tekijä. Tunteet taas liittyvät tässä yhteydessä luottamukseen, turvallisuuteen, älykkyyteen ja ainutlaatuisuuteen. Logiikka on taas tavallaan juurikin se tietoisuus, mikä antaa meidän tehdä sen valinnan; mistä pidämme ja mitä haemme. Se on sitten meistä itsestämme kiinni uskallammeko olla itsellemme rehellisiä ja tykätä juuri siitä mistä aidosti haluamme.

Huh. Tulee kyllä kilometrin pituinen postaus, mutta antaa tulla. Ennen kuin mennään siihen ylipainoon ja terveyteen, niin heitetään vielä yksi tutkimustulos kehiin. Sen perusteella silmien mikroliikkeet paljastavat millä mielellä haemme partneria. Nimittäin, jos näemme toisen ihmisen mahdollisena romanssin kohteena, silmämme hakeutuvat useammin kasvojen ja rintakehän alueelle. Jos taas näemme toisen vain ystävänä, silmät ohjautuvat automaattisesti enemmän jalkojen alueelle.

Miesten kohdalla kokonaisuudessa oli poikkeamaa, sillä heidän silmänsä livahtelivat paljon useammin rintojen ja lantion/takapuolen alueelle näkivätpä he toisen romanttisessa mielessä tai eivät. Ja en voi empiirisen kokemuksen perusteella suoraan sanottuna kieltääkään, etteivätkö ne olisi mielenkiintoisia alueita.

Voiko ylipainoinen olla terve (roolimalli)?

Tässä kohtaa kuulen jo, miten jollain nirskahtaa hammas yhteen. Taasko tätä. Terveysalan ammattilaisena on pakko heti alkuun linkata parit paperit, joiden perusteella lihavuus on fysiologisesti terveysriski. Jos ei juuri nyt, niin vuosikymmenten saatossa se aiheuttaa elimistössä metabolisia ongelmia. Viimeisin papru mihin olen törmännyt kertoo, että ylipainoisilta teineiltä on löytynyt MRI-kuvaksissa aivovaurioita, joiden syntyminen on yhdistetty lihavuuteen muun muassa leptiinin ja tulehduksen kautta.

Koska en halua tässä yhteydessä aloittaa aiheesta sotaa, niin kerron vain olevani tällä hetkellä samaa mieltä tiedemaailman kanssa, mitä tulee lihavuuden vaikutuksesta fysiologiseen terveyteen. Jätän tutkimusten tarkemman pureskelun ja johtopäätökset teille. Huomautan kuitenkin, että ylipaino ei ole sama asia kuin lihavuus ja todennäköisesti (oma päätelmäni) metaboliset ja muut terveysongelmat syntyvät ainakin osittain nimenomaan tulehduksista ja muista lihavuuden sivutuotteina aiheuttamista asioista.

Itse lihavuus ei välttämättä ole kovin suuri terveysriski jos kaikki muut asiat ovat kondiksessa, mutta harvoinhan ne ovat. Tervettä lihavuutta ei voi siis tässä mielessä olla olemassa. Terveys on kuitenkin tila, jonka ihminen määrittelee aina itse. Mikä usein unohtuu tämän asian yhteydessä on psyykkinen terveys. Jos se on täysin ruvella, niin voi jopa kysyä onko mieltä edes tuijottaa fyysisen terveyden elementtejä? Lihavuudesta aiheutuva stigma johtaa usein psyykkisiin häiriöihin, mitkä heijastuvat aina lopulta myös fysiologisina oireina.

Jos sanotaan ettei tervettä lihavuutta voi olla olemassa, niin tässä kohtaa on myös kysyttävä kenen mielestä? Jos lihava ihminen kokee itsensä terveeksi, mutta on muiden mielestä epäterve, niin vika on silloin yhteiskunnassa ja normeissa joiden olemme antaneet ajan saatossa syntyä. Kehopositiivisuus on elintärkeä aate, joka tekee lihavista seksikkäitä. Kuten muistatte, viehättävyys syntyy usein muista kuin ulkonäöllisistä asioista, ja kun ihminen saa kantaa itsensä juuri sellaisena kuin hän haluaa, hänestä tulee itsevarmempi.

Ei ylipaino tarkoita sitä etteikö ihminen välttämättä huolehtisi itsestään muuten; pukeutuminen, hygienia ja kaikki muu asiat ovat ihan samalla viivalla muiden kanssa. Siis ne asiat joista viehättävyys osittain syntyy. Toki tuolla törmää aina välillä myös vähän väärällä tavalla lihavia rakastaviin ihmisiin, jotka tavallaan lisäävät sitä stigmaa luodessaan fetissejä ylipainoisten ympärille, sillä heitä pitäisi kohdella seksuaalisesti täysin samalla tavalla kuin ns. normaalipainoisia.

Edelleen, meillä jokaisella on mahdollisuus valita mitä pidämme viehättävänä ja miltä näytämme. Tämä on täysin valintojen maailma, mutta kannattaa muistaa, että maailma ei ole joka paikassa valmis kaikkeen ja kaikenlaiseen muutoksiin. Siksi ylipainoisia personal trainereita arvostellaan ja siksi ylipainoista lääkäriä ei pidetä välttämättä luotettavana; status murenee ja terveellisyys ei välity. Ongelma on siinä, ettei se ylipaino välttämättä korreloi näiden asioiden kanssa, mutta koska olemme edelleen kasvaneet siellä stereotypioiden loisteessa, niin näin valtaosa ajattelee.

Ja silloin viehättävyys karisee ja loput te osaattekin jo laskea yhteen. Ja muuten tässä yhteydessä mainittakoon, että kurvikas ei ole synonyymi lihavalle, sillä yleensä ottaen kurvikkuus yhdistetään terveyteen, kun taas lihavuutta ei.

Lihavuus ei siis vaikuta tieteen valossa fysiologisesti terveelliseltä, mutta lihava voi olla silti terve roolimalli, kun käsittelemme terveyttä kokonaisuutena myös esimerkiksi mielenterveyden ja kehopositiivisuuden kautta. Tämä on hieman ristiriitaista, mutta niin se on toisaalta oltavakin, sillä harvoin yhteiskuntaa muuttavat asiat ovat lineaarisia olleet. Se on kuitenkin fakta, että lihavuus aiheuttaa tällä hetkellä yhteiskunnalle satojen miljardien kulut. Tämä ei kuulu tämän blogin aihesisältöön, mutta mainitsen sen lisätäkseni ymmärrystä siitä miksi lihavuutta ja sen vaikutusta terveyteen kritisoidaan.

Asia mistä olen tällä hetkellä melko huolissani, on kehopositiivisuuden käyttäminen väärin lihavuuden normalisoimiseen. Me emme halua yhteiskuntaa, jossa lihavuudesta tulee standardi, koska se johtaa nopeasti aina uuteen askeleeseen, jossa noustaan normirappusilla nopeasti aina vain ylöspäin.

Haluan, että lihavat saavat kulkea rauhassa kadulla, tuntea olonsa seksikkääksi ja itsevarmaksi. Haluan, että kuka tahansa voi mennä painoon katsomatta uimarannalle, käyttää seksikkäitä hepeneitä ja tehdä vaikka pornoa ilman leimaa, jos niin haluaa. Haluan, että muut lopettavat ylipainon kritisoimisen muista kuin terveyspoliittisista syistä ja antavat ihmisen olla juuri sitä mitä he haluavat.

Lihavat ovat täysin normaaleja ihmisiä, mutta lihavuutta normalisoiva yhteiskunta ei tule olemaan terveyspoliittisesti kestävä. Korostan vielä, että ylipaino ei ole sama asia kuin lihavuus.

Mitä tästä siis opimme?

Jokaisella on omat ulkonäkömieltymyksensä. Lihavuus on yhtä kaunista kuin laihuus, jos ihminen vain osaa laajentaa ajatusmaailmansa ulos kuplastaan ja uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä.

Tieteellä on oma näkemyksensä, mutta fakta on, että ulkonäkö merkitsee. Tissien koko ja perseen muoto ovat miellyttävyysmittarilla aina tapauskohtaisia ja monesta muuttujasta kiinni, mutta lopulta se on kuitenkin yhteiskunta ja ryhmät jotka muodostavat omat näennäiset kauneusihanteensa.

Moni menee salille hommaamaan pakarat ja vatsalihakset, kuvitellen niillä saavan pesää taikka kikkeliä. Oikeastihan niillä luodaan statusta ja terveyttä, mutta jos illuusio jostain muusta pitää ihmisen tyytyväisenä ja auttaa pakertamaan kohti terveempää elämää, niin antaa mennä.

Piste.


P.S. Blogi oli tauolla vähän puolivahingossa kiireiden ja töiden takia. So what, nyt taas jatkuu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s